Kirjoitus julkaistu Vakka-Suomen Sanomissa 12.7.2012. Tässä pykälä- ja kaavamerkinnöin täydennettynä.

Sekä keskustan valtuustoryhmä että kokoomuksen ryhmän puheenjohtaja kirjoittivat V-SS:ssa 1.6. Turun kaupunkiseudun rakennemallin ja MAL-sopimuksen suhteesta kunnan kaavoitusvaltaan. Keskustelu on jatkunut. Aihe on tärkeä.

Perustuslain 121 § määrittelee kunnille itsehallinnon ja verotusoikeuden ja velvoittaa valtiota säätämään laeilla kaikki kunnille annettavat tehtävät. Kunnan toiminnasta säädetään kuntalaissa. Perustuslain mukaan ”jokaisen omaisuus on turvattu”, mutta maaomaisuuden käyttöä rajaavaa kaavoitusvaltaa ei ole säädetty sen paremmin perustus- kuin kuntalaissakaan vaan maankäyttö- ja rakennuslaissa.

Kunnan ja valtuutettujen keskeisen päätösvallan muodostavat verojen ja maksujen määrääminen, talousarviosta päättäminen, henkilöstön valitseminen ja sen työstä päättäminen sekä kaavoista ja muusta maankäytöstä päättäminen.

Mitä kunnan kaavoitusvalta on:

Kaavoitusvalta on laeissa säädettyä ja rajattua. Rajoja vallalle asettavat esimerkiksi perustuslain kansalaisille turvaamat perusoikeudet, mm. maanomistajien tietty yhdenvertaisuus ja ihmisten oikeus terveelliseen ympäristöön ja siihen vaikuttamiseen.

Maankäyttö- rakennuslain ensimmäinen pykälä asettaa tavoitteeksi järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Tavoitteiden toteuttaminen tapahtuu alueiden käytön suunnittelulla, jossa kunnan tehtäviin kuuluvat alueensa käytön pääpiirteet osoittavat yleiskaavat sekä alueiden käytön ja rakentamisen yksityiskohtaisen järjestämisen osoittavat asemakaavat. Poikkeuksena on ranta-alueilla omistajallakin oikeus laatia asemakaava, mutta myös siitä päättäminen kuuluu kunnalle.

Kaavojen tulee perustua tutkimuksiin ja selvityksiin ja niitä laadittaessa on selvitettävä suunnitelman toteuttamisen ympäristövaikutukset. Kunnan kaavoitusta ja rakentamista koskevissa päätöksissä on myös otettava huomioon valtioneuvoston päättämät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja voimassa oleva seutu-, maakunta- ja/tai yleiskaava.

Voimassa olevat kaavat on erikseen säädetyllä tavalla otettava huomioon myös muun lainsäädännön nojalla ympäristön käyttöä suunniteltaessa ja päätettäessä. Lisäksi luonnonsuojelulain 6§:n mukaan kunnan tulee edistää luonnon- ja maisemansuojelua alueellaan.

Kaavat ja säädösten noudattamisen tuoma ennustettavuus turvaavat ihmisten ympäristöä, omaisuuden arvoa ja keskinäisten suhteiden oikeudenmukaisuutta sekä demokraattista mahdollisuutta vaikuttaa niihin. Tämän pitäisi olla johtotähtenä niin kunnan omassa kaavoituksessa kuin kunnan vaikuttaessa maakuntakaavaan ja ylipäätään maankäyttöön.

Mitä kunnan kaavoitusvalta ei ole:

Jos kunta ei tee yleis- ja asemakaavoja, ei toiminnassaan noudata voimassa olevia valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita, seutu/maakuntakaavaa eikä voimassa olevia yleis- ja asemakaavoja eikä edistä niiden toteutumista, kunnan kaavoitusvalta jää irvikuvakseen.

Tapaus 1: Mynämotellista muutamia kilometrejä Raumalle päin VT8 erkanee Mynämäen läpi kulkevalta harjulta yli Peururahkan-Teeressuon. Suo on voimassa olevassa seutukaavassa luonnonsuojelualuetta (SL). Muuten hyvin säilynyt suo rajautuu harjuun. Yhdessä ne ovat suodattaneet sadevesiä niin, että tämän harjuosuuden antoisuus vuonna 1978 tehdyn tutkimuksen mukaan oli 250+200 m3 pohjavettä vuorokaudessa. Niinpä koko harju liepeineen on Laitilan rajalta saakka voimassa olevassa seutukaavassa pohjaveden suojelualuetta (pv). Oleellinen osa harjusta on lisäksi seutukaavassa MY, MY-1 ja MY/km –alueita sekä VR-aluetta. Siis sellaisia maa- ja metsätalousalueita ja virkistysalueita, joilla on erityisiä ympäristöarvoja. (Komealla Päärnävuoren metsästysmajalla voisi hienossa ympäristössään olla enemmänkin käyttöä!)

Seutukaavan maankäyttötarkoituksia ei saa vaikeuttaa mökkirakentamisella, avohakkuilla, metsä- ja suo-ojituksilla, jätteiden sijoittamisella, maa-ainesten otolla eikä kivenmurskaamolla muusta teollisesta toiminnasta puhumattakaan.

Voimassa olevasta kaavasta piittaamatta kunta on toiminnallaan aktiivisesti osallistunut useimpiin näihin kaavan toteuttamista vaikeuttaviin toimiin. Kunta on avohakannut metsäpalstansa, myynyt maata teollisuustoimintaan (hanke onneksi raukesi) ja mökkirakentamiseen tai soranottoon, sallinut soranoton ja murskaamon eikä kunta ole puuttunut pohjaveden pintaa laskeviin ojituksiin eikä pohjavesialueelle levitettyihin jätteisiin. Lisäksi kunta on ollut vaikuttamassa siihen, että harjua suojelevat kaavavaraukset on esitetty poistettaviksi vireillä olevasta maankuntakaavasta.

Tapaus 2:

Vaikuttavin Kustavintielle avautuva maisema on Mietoisten suuren peltoaukean ja sen ylle kohoavan Perkkonmäen kontrasti. Ikäänkuin hedelmällisellä tasangolla lepäisi jääkauden muovaama Maa-Äiti, jonka kalliohuipuilla ja jyrkillä moreenirinteillä muinaisten merien voimat vieläkin vaikuttavat. Askaistentie on kiertänyt sen sovinnolla ja vasta Kustavintien röyhkeys on, autoilijankin haitaksi, viistänyt turhan korkealta komeuden koillista lievettä. Tuhannet vuodet ihminen piti jyrkkiä rinteitä sopimattomina rakentamiseen. Soran kaapaisut ja hakkuut eivät vielä ole maisema- ja luonnonarvoja peruuttamattomasti hävittäneet.

Arvojen määrä ja laatu on vienyt Perkkonmäen sekä Valtakunnallisesti arvokkaiden kallioalueiden listaan että osaksi Valtakunnalliseksi merkittävää maisema-aluetta. Maisema- ja luontoarvot on saaneet lain suojan Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa, ne on merkitty vireillä olevaan maakuntakaavaesitykseen ja lainvoimaiseen Mietoisten kirkonseudun osayleiskaavaan.

Voimassa olevasta kaavasta piittaamatta Mynämäen kunta hyväksyi 16.4. Perkkonmäen maisemallisesti keskeiselle luoteisrinteelle pientaloalueen rakentamisen osallistumis- ja arviointisuunnitelman pientaloasemakaavan laatimista varten. Näin siitä huolimatta, että Varsinais-Suomen liiton ja ELY-keskuksen kanssa 29.2. pidetyssä viranomaisneuvottelussa nämä pitivät alueen rakentamista lähtökohtaisesti mahdottomana.

Tapaukset 3, 4 jne: Tähän luetteloon kuuluu myös Tuula Nikala-Soihan kirjoituksissaan esiintuoma pienten kuntien piittaamattomuus kaavoitusvelvollisuudesta suureläinteollisuuden sijoittamisessa haitankärsijöiden ja ympäristöarvojen kannalta. Luetteloa voi myös jatkaa vertaamalla Mynämäen lainvoimaisten kaavojen velvoitteita siihen, mitä monilla alueilla velvoitteiden vastaisesti on kunnan myötävaikutuksella tehty.

Johtopäätökset: Nikala-Soiha onkin oikeassa siinä, että kuntien kaavoitusvallan käyttöä on valvottava. Maankäyttö- ja rakennuslain 18 §:n mukaan niin Mynämäen kuin Turunkin kaavoitus kuuluisi valtion, alueellisen ympäristökeskuksen valvontaan. Mutta Pekkarisen ja Häkämiehen aikana alueelliset ympäristökeskukset on sulautettu ely-keskuksiin, elinkeinoelämän palvontaan!

Kun juuri Turku oli ympäristökeskuksen suurin ongelma kaavoituksen valvonnassa, apua ei voi etsiä sieltä. Lain ja demokratian mukaisiksi vaihtoehdoiksi jää: a) Mynämäkeä hallitsevat keskusta- ja kokoomuspuolueet korjaavat kaavoitusvallan vastaiset toimet jo ennen kuntavaaleja. b) Kuntalaiset äänestävät itselleen uudet, kaavoitusvallan arvoiset valtuutetut.

Osmo Kivivuori